Johdettavan saappaissa, muutoksen pyörteissä

Valmentajaamme Verneriä pyydetään usein keskustelemaan muutoksesta esihenkilön ja johtamisen näkökulmasta. Nyt Verneri hyppää johdettavan saappaisiin ja pyrkii reflektoimaan hänen ajatuksiaan muutoksen pyörteissä – ottaen paljon kaunokirjallisia vapauksia.

Muutos tulee johdettavalle usein enemmän tai vähemmän yllätyksenä. Näinhän se yleensä menee. Ne tulevat puun takaa, ellei joku ole vuotanut sitä vahingossa…

Veri pakenee kasvoilta sen pakkautuessa eloonjäämisen kannalta tärkeisiin elimiin, sydän kiihdyttelee ja mieli taistelee pelkoreaktion kanssa; “Ei saa näyttää muille, että tyhjentyneessä päässä kilkattaa vain lehmänkello. Mitä tämä nyt tarkoittaa? Mitä se tarkoittaa mulle?”

“Mitä ajatuksia tämä tuleva herättää?“, esihenkilö kysyy jokin hymyn tapainen irvistys kasvoilla – tai niin minä sen tulkitsen. “V****ako siinä irvistelee”, pohdin mielessäni. “Ei mitään sen ihmeempää“, sanon tuon niin kasuaalisti kuin pystyn.

Aika kuluu ja päivät vierivät. En kyllä muista oikein mitään tuosta ensimmäisestä kerrasta, kun esihenkilö kertoi tulevasta muutoksesta ja siitä, miten se vaikuttaa meidän tekemiseemme. Hymyilen kyllä esihenkilölle, kun hän kyselee: “Mites hommat luistelee?”

Kuka käyttää sanaa luistelee, pohdin. “Hyvin”, vastaan ja liikutan kättäni vieläkin hitaammin ja hiiri matelee ruudulla. “Olikohan iltalehti päivittänyt jo uutiset…”

“Tässä ei ole mitään järkeä! S**tanan tunarit! Missä on Kekkonen, kun sitä tarvittais!?“, meuhkaan kahvihuoneessa. Pirkko tuijottaa hiljaa seinää. Make nyökyttelee. Veikko lähtee pois sanojaan nieleskellen. “Luopio”, mietin. Kahvikin maistuu pahalta ja ei tee mieli lukea lehteä. Kaikki on pilattu!

Istun firman isoimman palaverihuoneen seinustatuolilla ja kuuntelen esihenkilöä. Varsinainen Muppet-hahmo. Suu liikkuu, kun lankoja vedetään. Ei kiinnostele, eikä napostele!

“Taas se jauhaa tuota samaa”, ja Veikko komppaa. Pirkkokin hymyilee ja Make istuu hiljaa. “Täh… nyökkäskö se!?“, pohdin hieman kiihtyneenä. “Mistä se oikein nyt puhuu? Mitä täällä tapahtuu?”

Kipua vai ihan kivaa?

Istun esihenkilöni kanssa ja hän kertoo kiihkottomasti tilanteestamme. Muutosta on jo tapahtunut tiimissä ja hän kysyy myös minun ajatuksiani. Yllätän itseni naurahtamasta ja kerron mitä mietin. Jatkamme keskustelua vielä tovin ja huomaan suostuvani ajattelemaan, että tässä on kyllä ihan ajatusta takana ja uudet jutut ovat ihan perusteltuja.

“En minä nyt tästä ihan valtavasti tykkää, mutta pakollistahan tämä on, että firma pysyy tolpillaan”, saan sanottua, ja näinhän se varmaan on.

Olen taas samalla aaltopituudella muiden kanssa. Veikollekin voi taas moikata. “On tämä pirun hankalaa!“, huomaan kuitenkin pohtivani, kun yritän tehdä yhteisesti sovitulla tavalla. Niin helppoa olisi tehdä vanhalla tavalla ja huomaan välillä tekevänikin niin. “Tämä olisi niin helppoa tehdä näin”, pohdin. On kuitenkin pakko tehdä myös uudella tavalla, koska esihenkilö kyllä seuraa ja tarkistaa.

Ihan hirveästi työtä! Eihän tässä ehdi mitään… Nyt kyllä alkaa hyydyttämään. Kohta jään saikulle.

Pirkko on kyllä enkeli, kun hän on jaksanut näyttää tätä uutta juttua ja ihan kädestä pitäen. Olihan se vanha tapa hieman jo aikansa elänyt, vaikka toimi kyllä aikanaan hyvin. Minähän oikeastaan opetin muut käyttämään sitä systeemiä. Tästä esihenkilökin mainitsi ja kiitti siitä minua takautuvasti. Se tuntui hyvältä. Pikkuhiljaa tämä alkaa luistamaan.

“Terve Veikko ja hyvää viikonloppua”, huudahdan ja hymyilen perään. On kevyempi olo.
Nyt kun olen päässyt kiinni tähän uuteen juttuun, olen päässyt myös ehdottamaan sen käyttämiseen pieniä viilauksia ja osa onkin mennyt läpi.

“You are back – olet selkä“, Veikko tokaisi leveästi hymyillen. Veikko on aina arvostanut minun osaamistani ja muistanut siitä aina mainita, omilla omintakeisilla sanavalinnoillaan.
“Huikea tyyppi tuo Veke”, mietin mielessäni –“Tämä on hyvä jengi!”

Istun kahvilla ja selailen lehteä.

“Mites se ohjelmisto, jonka te otitte käyttöön silloin reilu vuosi sitten? Toimiiko hyvin?“, kysyy yksi alakerran toimiston jannu.

“Toimii tosi hyvin”, vastasin. Enpä ollut edes ajatellut koko asiaa pitkään aikaan. “Toimii muuten tosi hyvin”, sanoin. “Otatko kahvia?”

Lataa muutosjohtamisen minioppaamme