- Blogi
’Kevyttä yläpilveä porstuassa’
Kuvaan tällä otsikolla hyvin yleistä keskustelukulttuuria, joka kaikessa leppoisuudessaan ja mukavuudessaan estää salakavalasti tärkeiden asioiden esille tulemisen. Jännitteissä ja konflikteissa saattaa uinua innovaatio tai jarruttava juurisyy. Niille pitää uskaltaa altistua ja kurkistaa niiden sisään. Jännitteet ja konfliktit hyvin todennäköisesti herättävät aluksi negatiivisia tunteita. Niitä ei kannata säikähtää. Negatiivinen tunne ei välttämättä ole ’paha’, se vain tuntuu pahalta, ikävältä. Se saattaa kuitenkin olla juuri se energia, mikä käynnistää ja virittää tarttumaan asiaan, johon kuuluukin tarttua.
Nyt tullaankin siihen, kuinka osaava konfliktissa oleva tiimi on. Puhun tarkoituksella osaamisesta, koska tiimin konfliktikyvykkyys on taito ja taitoja voi oppia. Pahin mörkö on usein päämme sisällä ja ohjaudumme helposti mukavuusalueelle tiiminä, koska kollektiivinen oletus on, että konflikti on pahasta ja jännitteet tulee vaieta kuoliaaksi. Älkää ihmeessä tehkö niin! Jännite on informaatiota ja energiaa. Jännite on juurisyystä kumpuava systeeminen oire, joka yrittää kertoa, että taustalla oleva asia on tärkeä.
”Jännitteistä keskusteleminen on pelottavaa ja siitä tulee vain riitaa”
Tähän oletukseen voin vastata kokemukseni perusteella, että ’ei ole’ ja ’ei tule’. Tiimit ovat usein todella kyvykkäitä pysähtyessään jännitteiden ja konfliktien äärelle. Usein suurin este tälle on tulkinta siitä, että ”ei me pystytä”, vaikka ainoa asia, mitä tarvitsee tehdä on se, että joku ’rohkea’ tai ulkopuolinen johdattaa tiimin konfliktin ääreen ja auttaa aloittamaan keskustelun. Alun mahdollisen haparoinnin jälkeen keskustelu alkaa ja syvenee. Tärkeää on muistaa, että keskustelun tulee liittyä asiaan, ilmiöihin. Hyvä mielikuva tästä on se, että käsiteltävä konflikti siirretään ihmisten välistä ’pöydälle tai seinälle’ ja sitä tarkastellaan ja ihmetellään yhdessä. Tällaisen tarkastelun jälkeen hyvin usein syntyy huomio ja oivallus: Teimme sitä mitä olemme vältelleet ja varoneet. Nyt uskaltauduimme ja mitään pahaa ei tapahtunutkaan. Tämä on voimaannuttava kokemus ja tiimin sisäinen luottamus sen konfliktikyvykkyyteen kasvaa.
Liian usein ’kevyen yläpilven keskustelut porstuassa’ kuvaavat tiimin psykologisen turvallisuuden tilaa ja siihen ollaan tyytyväisiä. Turvallisuusilluusio syntyy keskusteluista ’säästä ja kissavideoista’. Kuitenkin psykologisesti turvallinen tiimi on kyvykäs ja innovatiivinen vasta silloin, kun se pystyy hyödyntämään myös konflikteja ja nostamaan mahdolliset jännitteet pöydälle tarkasteltavaksi. Silloin ajattelu kukoistaa ja se on rohkeaa, mahdollisesti raja-aitoja kaatavaa. Luottamus ja rohkeus kuuluvat keskusteluissa. Toisen arvostus on korkealla, kun kaikki jakavat yhteisiä kokemuksia konfliktien ratkaisuista. Tällöin tiimi ei ole ainoastaan psykologisesti turvallinen vaan myös älyllisesti rehellinen.
Muista, että parhaat ja tärkeimmät keskustelut käydään tuvan puolella!
Ota yhteyttä kirjoittajaan